Treenimeininkiä

Viime viikon liikunnat näytti tältä. Poikkeuksellisesti tein kaiken peräkkäisinä päivinä putkeen ja olo oli kyllä lauantaina sen mukainen! Nimittäin ihan rikki-katki-poikki-pinossa. Tuntui että jokainen lihas oli kipeä ja eilen vasta alkoi jalat olemaan palautuneet keskiviikosta. Selvästi hyvän jalkatreenin merkki!

Ke: Jalat

To: Selkä-vatsat

Pe: Rinta-olkapäät-kädet ja illalla kävelylenkki

Nyt kun katselen taas viime viikon liikuntoja, nin olo on ihan tyytyväinen. Vaikka fiilis oli silloin tosi laiska ja tuntui ettei tehnyt mitään. Mulle iso motivaattori salille lähdössä on kyllä ehdottomasti seura! Jos on sopinut että mennään yhdessä salille, niin ei viitsi perua vain omaan laiskuuteen vedoten. Jalkapäivä tehtiin Nicon kanssa kaksin, torstaina meitä oli peräti neljä henkeä ottamassa selkäänsä (terveiset Hillalle!), perjantaina olin taas Nicon kanssa ja iltapäivällä kävin Johannan kanssa reippaalla kävelylenkillä. Ja tänään oli taas sitten jalkatreeni Nicon & Johannan kanssa.

Hyvästit kainaloläskeille eli rintapäivän rutistukset.

Selkäpäivänä mielessä ladon ovet... ei yhtä leveät mutta yhtä komeat. Mitä?

Selkäänsä saaminen jatkuu.

Kuvittele kynä lapaluiden väliin, niin homma toimii

Mietin tässä että hyvä viikko takana ja hyvä viikko näillä näkymin edessä. Mutta mikä lopulta on se juttu mikä pitkässä juoksussa ajaa sinne salille tai lenkille. Oon näköjään pohtinut samaa aikaisemminkin tammikuussa. Tässä vielä juttuja mitä mulle tuli mieleen. 

Mikä motivoi mua liikkumaan: 

- Itselle sopiva laji.

- Tulokset ja kehitys.

- Reipas olo ja yleinen jaksaminen.

- Tieto liikunnan terveysvaikutuksista.

- Saa haastaa itsensä joka treeneissä.

- Uuden oppiminen ja lajissa kehittyminen.

- Treeniseura ja yhteinen kokemus. Toisaalta kaikki kiinni itsestä.

- Se ettei ole pakko, vaan saa. Osana elämäntapoja ja tottumuksia.

Mikä saa teidät liikkumaan tai päinvastoin liimautumaan sohvalle?

Ansaitut juhlat

Eilen taas juhlittiin ylioppilaita ja ammattiin valmistuneita. Vaikka keli oli huono niin luulen että jokaisella valmistuneella mieli oli silti aurinkoinen. Ainakin kun muistelen omia juhliani, niin tulee tosi hyvä mieli! Omat juhlat olivat kyllä niin onnistuneet mekkoa, tarjoiluja ja vieraita myöten. Ah, aika vierii! Mutta koska omat kokemukset olivat niin lämpimiä, niin lähdin ilolla muiden juhliin. Niistä saa aina pienen palan sitä tunnelmaa takaisin itselleen.

Aamulla tuli kyllä pieni paniikkilähtö, koska meillä oli edessä kahden tunnin automatka ensimmäisiin juhliin ja oltiin siis ajoissa liikenteessä. Jotenkin sitä herää vaan aina liian myöhään. Onneksi mulla oli vaatteet valittuna, niin ei sentään tarvinnut alkaa potemaan mitä vaatepulmaa. Kiitos siis uuden ihanan mintunvihreän mekon á la h&m. Ensimmäisenä vierailtiin serkkuni yo-juhlissa tosiaan kaavalla kaksi tuntia autossa-kaksi tuntia juhlissa- kaksi tuntia autossa.

Matkat meni kyllä yllättävän nopeasti ja "pakollinen" sukulointi ei tuntunut ollenkaan niin pakollisesta. Herkkuja oli pöytä täynnä ja kaikki mahtui hienosti olemaan sisätiloissa. Tarkistettiin mm. meidän sukukirjasta että ollaanko Nicon kanssa kaukaista sukua. Ei oltu! Sitten olikin jo aika lähteä ajamaan takaisin kotiin päin, koska meillä oli vielä yhdet iltajuhlat tiedossa.

Päästiin vähän erilaisiin yo-juhliin, sillä ne järjestettiin ravintola Telakassa, missä oli tarjolla herkullinen noutopöytä ruokajuomineen. Oli kyllä todella tunnelmallinen paikka ja mukavaa kun kaikki vieraat oli kerralla paikalla, eikä perinteisesti liukuvalla tyylillä. Nostettiin yhteinen malja ylioppilaalle ja muutamat puheetkin pidettiin. Ruoka oli tosi herkullista ja mä nälissäni en tietenkään ikuistanut sitä kameralle! Mutta mm. viinilehtikääryleitä, kanaa, lohkoperunoita... ja jälkkärina juustokakkua.

Kello alkoi lähestyä kahdeksaa illalla ja vaikka oltiin istuttu koko päivä autossa tai kahvipöydässä, niin alkoi olla vähän veto pois. Väsyneitä mutta onnellisia jos näin voisi sanoa. Koko päivä oli ollut muuten tosi onnistunut ja oli kiva nähdä sukulaisia ja perhetuttuja. Mun kohdalle on onneksi osunut mukavaa ja hauskaa väkeä, joten tarinoita niistä ei-niin-viihtyisistä sukujuhlista ei saatu tälläkään kertaa.

Oliko muilla kivat juhlat? Vieraana tai itse juhlakaluna?

Juhlat juhlittu

Räätynyt pariskunta huoltoasemalla.

Terveiset räätyneeltä yo-vieraalta! Neljä tuntia istuttu autosssa ja viisi tuntia vietetty kahvipöydässä. Mutta tosi kauniit juhlat on ollut kaikilla ja tarjoilut herkullisia! Nyt voi riisua korkkarit ja jättää kaupungin valmistuneiden temmellyskentäksi. Minä taas pakkaan tavarani ja lähden maalle nukkumaan. Mulla on parit treenipostauksetkin odottamassa, mutta nyt on oli niin jyrän alle jäänyt että pitää odottaa hetki. Ei oikein kulje impulssit tuolta päästä sormiin kun on kaikki lihakset siitä väliltä jumissa! Ilmeisesti hyvä merkki. Kivaa viikonlopun jatkoa kaikille!

Kyytiä äässille

Täällä on kyselty välillä pakara-, pylly-, peppu-, peba-, berberi-, äässi-, takakontti-, takalisto- eli takapuolitreeniä. Myös reisille, ei ole ilmeisesti yhtä rakas lempinimien määrästä päätellen, on haluttu treeniä. Yleensä ne reidet ja pylly halutaan vain kiinteämmiksi, joka tarkoittaa sellaista tilaa, että lihasta löytyy ja rasvanmäärä siinä päällä on kohtuullinen. Tähän tilaan pääsee helpoiten lihaskuntoreenillä ja syömällä oikein. Jos tavoittelee sellasia h&m-mallien jalkoja, joiden reiden paksuus on sama kun pohkeella, sellaiset tulokset saa vähentämällä syömistä ja lisäämällä aerobista liikuntaa. Se ei takaa että läskit tai selluliitit lähtee, mutta lihakset sanoo kyllä adios. Itse tavoittelen tosin ensin mainittua, joten nyt seuraa taas jalkapäivän treeni.

Ja vielä asia jota ei voi liikaa muistuttaa: Lihakset eivät yhtäkkiä kasva eikä reisistä saa liian isoja kovin helposti vaikka kuinka treenaisi. Päinvastoin, ne yleensä kaventuvat ja pylly kiinteytyy joten jalkapäivää ei tarvitse pelätä! Kovalla treenillä saa kovat tulokset.

1. Lämmittely kuntopyörällä noin 10 minuuttia.
-Poljen sen verran että tulee lämmin.
 
2. Yhden jalan kyykky smith-koneessa.
-Smith-kone on se iso häkkyrä, missä tanko on kiinni molemmilta puolin. Aloitan usein tällä liikkeellä, joten lämmittelen ja haen liikerataa ensin ilman painoja yhden sarjan verran. Sitten alan lisäämään rohkeasti painoja kyytiin ja molemmat jalat tehdään tietysti erikseen. Tärkeää on muistaa, että nostaa tangon ylös sillä edessä olevalla jalalla ja pakaralla, katsoo että polvi ja varpaat on linjassa ja ettei polvi mene varpaiden yli. Alaselkä ja vatsa pysyy tiukkana. Tässä tein muistaakseni 12x 20kg, 12 x 30kg, 10 x 50kg, 10 x 50kg... ja siis molemmille jaloille! Tässä vanha kuva:

3. Kyykky tangolla
-Liike, jota ei voi koskaan harjoitella liikaa. Perinteisistä perinteisin jalkaliike, joka tehoaa kokonaisvaltaisesti, koska siinä täytyy itse pitää tasapaino yllä. Suosittelen opettelemaan. Itsekin vielä opettelen. Tässä tein 12 x 10kg, 10 x 20kg, 8 x 30kg. 8 x 30kg (plus tanko 20kg, ei ole laskettu mukaan) Löysin salilta tuollaisen laudanpätkät ja muistelin jostain, että sen päällä voi seistä kyykkyä tehdessä, mutta en muistanut että onko se tehokkaampi päkiöiden alla vai kantapäiden alla... Kokeilin molempia, enkä ole siltikään ihan varma? :D Nyt kuva eiliseltä.

4. Jalkaprässi
-Jalkaprässistä on tullut melkein mun lempparijalkaliike, koska siinä huomaa kehittymisen niin nopeasti. Mutta suosittelen ehdottomasti tekemään tämän niillä vanhemman mallisilla koneilla, koska niissä saa vaan paljon enemmän voimaa jalkoihin. En tiedä miksi, kai tämäkin on vain mielipide! Tässä tein 3 x 10 toistoa ja kyydissä oli 133kg, tässä siis kelkka laskettu mukaan eli 100kg edestä kiekkoja jos jotain tämä ero kiinnostaa! Alkoi kyllä olemaan jo voimat lopussa. Tässä taas vanha kuva.
 

5. Takareisikone
-Tämä on melko uusi tuttavuus, kidutuskone lempinimeltään. Sai uutena liikkeenä ihan hirveän poltteen takareisiin eikä painoa tarvinnut laittaa kun 15kg edestä. Mun mielestä paljon parempi kun se takareisikone missä istutaan.. Tässä myös 3 x 10 toistoa sillä 15kg. Kuva eiliseltä. Pitää vaan varoa ettei pylly nouse ylöspäin, vaan että tekee homman takareisillä. 

Pakko kertoa yksi juttu välissä! Aiheutin Nicolle vähän myötähäpeää, kun ähisin viimeisiä toistoja ja suustani pääsi lopussa sellanen ihme pärähdys joka kuulosti kuulemma ihan pierulle. No tietysti siitä meni joku äijä samalla ohi ja katsoi silmät pyöreenä kun meitsi "piereskelee" laitteessa. Nico nauroi ihan katketakseen ja mä perässä kun tajusin mitä kävi! Tästä sais hyvän demi-mokan kun vaihtaisi äijän tilalle "ihastukseni"... siis noloo!!!1

6. Pohkeet koneessa
Tässä kohtaa tuntui että kohta tulee uudet perunat ja lohet ylös, mutta pohkeet oli vielä tekemättä. Niimpä tein vielä hampaat irvessä nopean pumpin pohkeisiin 2 x 20 toistoa ja 20kg kyydissä. Tämä kuva on nyt oikealta päivältä. Sitten laahustettiin Nicon kanssa kotiin ja otettiin hissit jokaisiin portaisiin, koska ne tuntui ihan mahdottomalta tehtävältä.

Minipohkeet saa kyytiä

 Että sellanen berberi-jalkapäivä!

 Nyt on jo vähän lihaskipua havaittavissa, mutta huomenna se on pahimmillaan. 

Ihan sairaan mahtava tunne, kun on pakarat kipeät juuri sieltä mistä pitää! Hahah!

Loppuun vielä terkut lukijalle, joka tuli moikkaamaan! :)

Salaatinvihajaan suosikki

Mä en varsinaisesti tykkää salaateista. Joskus maistuu, mutta ei yleensä. Mun asenne salaatteihin on kärjistettynä tämä: Ne ei maistu millekään, niitä on tylsä tehdä, niistä ei tule maha täyteen tai vähintään tunnin päästä on uudelleen nälkä. Jääkaapissa nahistuu ruukkusalaatti ja tomaatit alkaa vilkuttaa takaisin. Lasken hukkaan menneitä euroja kun heitän salaatinjämät roskiin. Joojoo, salaatteja ja kasviksia pitää syödä. Mun mielestä tässä menee jo puolet hauskuudesta. Yleensä mikään pakollinen, ei ole kovin kivaa. Teen silti kiltisti salaatin ja syön sitä ruuan kanssa, mutta mutta... ei se mikään lemppari ole.



Kaikki vähääkään naistenlehtiä lukeneet tietää syyt miksi salaatti on hyvä juttu. Niissä on kuituja, hivenaineita, vitamiineja, antioksidantteja..(hetkonen, tiesittekö että antioksidantti on usein vaan mediaseksikkäämpi nimi useimmille vitamiineille? Osa vitamiineista toimii myös antioksidantteina, kaikki antioksidantit eivät ole vitamiineja. Antioksidanttihan tarkoittaa hapettumista estäviä aineita ja hapettuminen on huono juttu elimistössä) ne vaikuttavat elimistön happo-emästasapainoon ja mitä vielä. Fakta vain on se, että kasviskunnan tuotteet on yksinkertaisesti puhdasta hyvää. Rakastan marjoja, ja vihanneksetkin menee ihan täydestä jos ne on sekoitettu ruokaan, niinkun vaikka wokkeihin, mutta mikään salaattien ystävä en ole.

Lohta, uusia perunoita sekä ihme: SALAATTIA, joka oli HYVÄÄ.

Joo, ihan varmasti on hyviä kaikenmaailman ruokaisia salaatteja mutta anteeksi nyt vaan, mä tykkään syödä ruuan erikseen. Ja laskisko joku mitä tulee ravintosisällölle sellaselle pasta-kinkku-suolakurkku-"salaatille" joissa ainut salaattia muistuttava on suolakurkku? Sitten niitä syödään ja kuvitellaan että tämä on terveellistä ja kevyttä, vaikka todellisuudessa varsinkin valmissalaatit ovat hiilihydraatteja, huonoja rasvoja ja lisäaineita. Katsokaapa joskus mitä niiden kyljessä lukee ja verratkaa vaikka kanaviillookkiin. Voi namiskuukeli. Huomaatte varmaan edelleen hyvän asenteeni täältä taustalta?


Nyt olen kuitenkin saanut mun salaatti-asenne-vammaa vähän muokattua, vaikka mun suosikkisalaatti taitaa olla edelleen smoothieksi vedetty versio. Oon keksinyt miten saadaan salaatin-vihaajalle sopiva salaatti:
1. Tee tarpeeksi pieni salaatti, mikä tulee syötyä päivässä tai kahdessa. 
2. Tee siitä hyvää (mutta terveellistä)
3. Kokeile uusia juttuja.


Salaatinvihaajan salaatti äidin reseptillä:
-Puolikas kurkku
-Rasia kirsikkatomaatteja
-Friseesalaattia
-Vihreä omena
-Kaksi keitettyä kananmunaa
-Puoli purkkia kermaviiliä (mausteeksi 1tl sinappia, 1/4tl suolaa, 1/2tl sitruunapippuria)

Annan itselleni anteeksi nyt tuon kermaviili-asian, mutta olen päässyt siitä yli. Aiemmin oli sitä mieltä että salaatin idea häviää jos siihen sotkee kastikkeen. Majoneeseista ym. ajattelen edelleen niin. Mutta ihan hyvin voi laittaa puoli purkkia kermaviiliä annokseen salaattia, jos se on keino millä sitä tulee syötyä useammin kun kerran viikossa. Yksi askel siis taas otettu siihen suuntaan, että salaatistakin voi tehdä hyvää.

Onko siellä pupujen kanssa diilejä tehneitä vai järkiinsä tulleita? Vai molempia? 

Kertokaa myös miten salaatista saa hyvää?

Se kesä alkais niinkun olla täällä?

Ei ole makeaa ilman suolaista. Jos syö joka päivä mansikkakakkua, niin siihen kyllästyy. Kesä, aurinko ja lämpö ei tuntuisi näin hienolle, jos ei ensin joutuisi selviämään kylmästä ja pitkästä talvesta. Kun ensimmäiset paahteiset ja lämpimät kesäpäivät antaa esimakua itsestään, niin tuntuu että on taas elossa. Ihanaa kun on energiaa ja tekemistä enemmän.

Lämpimään keliin sopi vilpoiset vaatteet. Mä oon aina ajatellut että maksimekkoja voi käyttää vaan tosi pitkät ja laihat ihmiset. Kuvittelin että sellanen veisi viimeisetkin illuusiot pituudesta. Mutta ei se ihan mennytkään niin. Ostin jo viime kesänä Amsterdamista tämän seeprakuosisen maksimekon ja 1,6 metriä pitkä minä tunsi itsensä pidemmäksi. Olin siis väärässä, maksimekot sopii myös ei-niin-pitkille-ihmisille.  Tänä kesänä hakusessa vielä sellanen "edestä-lyhyt-takaa-pitkä" versio.... Ihme hullutuksia taas!

Tasainen rusketus á la purkki.

Lauantaina päivällä kävimme juomassa kahvit serkkuni sairaanhoitajaksi valmistumisen kunniaksi. Menimme sukulaisten vastaanotto-kiintiössä kahvittelemaan, sukulaisia tietysti kun ollaan, mutta kutsu kävi myös iltavastaanottoon booleineen päivineen. Harmi vain, että olin jo sopinut meidän tyttöjen illan joten jäi valmistujaisbileet välistä. Mutta onneksi voileipäkakku ja muut leipomukset oli niin herkullisia, että boolin menetys ei harmittanut yhtään!

Lauantai meni siis juhliessa, joten sunnuntaina otettiin rennosti. Nukuttiin Nicon kanssa myöhään, käytiin hakemassa kaikkea hyvää evästä ja otettiin suunta meidän naapuripuistoon, käytännössä takapihalle. Kesällä ei toi dagen efterkään ole niin kamala, kun saa makoilla viltillä auringon paisteessa, syödä eväitä ja juoda kylmää juomista. Aurinkoa ei enää ihan saatu, koska tosiaan oltiin nukuttu vähän myöhempään... mutta lämmintä riitti silti.

Tilataan lisää lämpimiä päiviä.

Girls night out - poskipusujen ilta

Nyt on mini-kesäloman ensimmäinen viikonloppu sitten takana! Lauantaille oltiin suunniteltu oikein pitkän kaavan mukaista tyttöjen iltaa. Etkot, terassit ja sitten tanssimaan! Mullakin alkoi loma, joten sain ensimmäistä kertaa tyyliin puoleen vuoteen lähteä hyvällä omatunnolla "ihan vaan baariin". Siitä taisi ollakin jo aikaa, koska ulkona käyminen oli ainoastaan muutamia konemusabileitä ja synttäreitä. Paras taisi olla narikkamiehen kommentti "mitäs sä täällä teet? onko täällä joku erikoisilta kun ei sua ylensä muuten näy?" Vastasin että eipä näykään, mutta nyt on pääsykokeet suoritettu, joten mä saan nostaa kytkintä ja pitää kerrankin hauskaa ihan tavallisena lauantaina!

Mä en oikeasti voi sanoin kuvailla miten kiva ilta oli. Kaikki miespuoliset oli jätetty pois kuvioista illan ajaksi ja oltiin pelkästään tyttöporukalla liikenteessä. Alkuilta meni laittautuessa, sitten  mentiin katsomaan Miamin uutta terassia ja siitä perinteisesti reilusti ennen klo 23 Fat Ladyyn. Oltiin taas kymmenen ensimmäisen joukossa, mutta mitä siitä! Kestää ilta pidempään.

Istuttiin taas "meidän pöydässä", naurettiin, tanssittiin, halailtiin ja kiiteltiin toisiamme että miten onkaan käynyt näin onni ystävien suhteen. Aitoja ja kultaisia tyttöjä, jotka ovat kauniita niin ulkoa kuin sisältä. Tämä ilta oli oikein avautumisten ilta ja miten se tuntuikaan niin hyvälle. Eikä kyse ollut mistään promilletasojen nousemisesta ja sen vuoksi kielenkantojen aukeamista. Vaan oikeasti siitä, miten tärkeää on muistaa sanoa rakkaille ihmisille mitä tuntee.

Kuvia on ainoastaan alkuillasta, koska loppuilta kului suurimmaksi osaksi tanssilattialla! Nyt oli hyvä Dj paikalla, koska illan aikana tuli vähän jokaiselle jotakin. Tuli niitä nrj:n listahittejä aluillasta, mutta sitten loppuillasta oikein konemusiikkipauketta! Mä olin ihan hengästyksissä ja fiiliksissä, kun pääsi tanssimaan oikein sydämensä kyllyydestä. Kyllä kaikki tietää sen fiiliksen kun tulee monta lempparibiisiä putkeen! Ei siinä auta kun dansailla.

Mutta yhteenvetona ehkä koko vuoden paras tyttöjen ilta. Mieli oli niin korkealla ja seura rakasta, joten mikäpä siinä voisi mennä pieleen. Viittä vaille valomerkkiin asti pidettiin hauskaa ja sitten lähdettiin kotia kohti.

Ps. Lupasin lähettää terveisiä muutamalle lukijalle, jotka tulivat moikkaamaan! Kiitos, piristitte mun iltaa entistä enemmän!